Olen tässä vähitellen siivoillut kotona ensi viikonlopun vierailua silmällä pitäen. Huomenna näet minulle tulee entinen ammattisiivooja yökylään (isoäiti nimittäin), joten paineet on kovat. Se ei riitä, että meillä on aivan liikaa rojua, tai että en ole tehnyt päästä jalkoihin -siivousta niin pitkään aikaan että pelottaa, tai että sohva on kovaksi kulunut kakka, vaan minun pitää tehdä tätä projektia parinkin viikon aikana vähitellen ja silti tehdä ihan käsittämätön määrä asioita.

Hieman lannistaa kyllä, tämä järjetön säätäminen, mutta vähitellen alkaa asiat näyttää puhtailta. Kun vaan keksisi mihin kaikkialle nuo rojut tunkisi, sillä vaikka kuinka paljon heitän roskiin, tulee aina vastaan sellaisia joiden kanssa istun sängyn kulmalle prosessoimaan luopumista. Minulla ei ole nyt aikaa pohtia, tarvitsenko sitä tai tätä tai tuleeko minulle paha mieli jos heitän sen pois ja olisinkin sitä kaivannut joskus. Pitää varmaan valita taistelunsa ja yrittää hoitaa kaikki muu alta pois ensin. Vaan yritäpä pestä lattiat kun kaikki on täynnä sotkua ja rojua.

Kyllä se tästä, uskon. Kuitenkin lannistaa tuo työn määrä, mutta tiedän kyllä että kunhan saan puhelimeeni pistettyä uudet musiikit ja kuulokkeet korville, saatan puuhastella muutaman tunninkin tyytyväisenä ja saada aikaan vaikka mitä urotekoja. Pitää vaan muistaa olla kaatumatta siihen samaan kuoppaan jonka itselleni aina kaivan - jättää ne ylimääräiset bonusprojektit keksimättä. Olen aina hyvä näkemään jotain, joka kaipaa vielä siivoilua ja sitten sitä mennään tuulispäänä.

Kirjoituksen kuva ei liity tämän päivän projektiin, vaan superyllätyssiivoukseen, joka sai alkunsa siitä että isä soitti ja sanoi tulevansa puon tunnin päästä käymään. Kirppistä varten tyhjennetty vaatekaappi ja pestäviksi kootut roippeet vaan varastoon joka oli jo valmiiksi täynnä roskia.

Sain puolen tunnin aikana pestyä hellan, siivottua keittiön, imuroitua olohuoneen, järkättyä hattuhyllyn, tyhjennettyä pyykit ja vaatteet pois näkyviltä, korjattua pois viemistä odottavat roskat, pikapestyä vessan ihmisiä varten sekä käytyä kaupassa. Mikäli joku joskus on miettinyt, onko semmoinen Roomba-robotti mistään kotoisin niin kyllä se on hyvä laite. Kunhan vaan sitten ostaa sellaisen hyvän eikä halvinta mahdollista. Siihen on syynsä ihan kaikessa, miksi kalliit on kalliita ja halvat halpoja. Halvat harvemmin toimivat edes niin hyvin kuin kalliit, puhumattakaan siitä, kuinka kauan ne kestävät käytössä.

Sitten tähän voisin mainita että satuinpa ostamaan semmoisen Nutrilettin suklaashake-paketin. Se on kauheasti kiinnostanut, että kuinkahan hyvä tuote semmoinen on ja maistuuko se ihan kakalle niin kuin voisi olettaa. Ostin sitten paketin, noin 20 euroa, 15 pussia. "Nopeaa laihtumista varten" sanoo Nutrilett, "juo päivässä 5-6 shakea 1-3 viikon ajan. Saat viidestä pussista 555kcal ja kaikki tarvittavat ainesosat hyvälle päivälle. Urheilua ei suositella pelkän shake-dieetin yhteydessä." No ei ollut suora sitaatti koska laiskottaa lähteä hakemaan sitä lappua ja siitä kirjoittamaan mutta faktat ovat kuitenkin oikeita. Kyseessä on siis 15 jauhepussia. Shaken saat mittaamalla lasiin 2dl kylmää vettä ja kaadettuasi jauheen mukaan, ravista 10-15 sekuntia. Tein näin ja sain shaken. Maistui kakalle, kuten oletinkin. Mutta se voisi silti olla mielenkiintoista juoda noita 3 päivää - saisi koko paketin hyötykäytettyä, ehkä vähän tiputettua painoa ja samalla vastauksen kaikkia askarruttavaan kysymykseen: miten kukaan voi juoda noita juomia 5 päivässä kuolematta? Niissä on joku kaurainen tms. maku mikä ei vaan henkilökohtaisesti ole se paras tapa lähestyä.