Tekstini on melko pitkä ja ajatukseni juoksivat minne sattuu joten kokonaisuus voi olla melko sekavaa luettavaa, vaikkakin idea tekstin takana onkin selkeämmin löydettävissä. Pahoittelen mahdollisia ajatuspieruja.

Näinhän se on, että kevät on tulossa. Sitä joko herää auran tai talitintin metelöintiin, saa vilvoittavan kylvyn päähän molskahtavasta lumesta tai sairastuu kevätflunssaan. Minä odotan ja katson, tulenko kipeäksi sillä tällä hetkellä vaara on suuri. Mies on kärsinyt kunnon romuskasta viime päivät ja nyt kurkussa tuntuu karhealta, mikä tarkoittaa kohdallani sitä että nuhan iskiessä tulee pakkoloma urheilusta. Kaiken tämän odottelun keskellä ajattelin jakaa teille muutamia löytämiäni otoksia netin saloista.

Ensimmäisenä haluan jakaa teille artikkelin rasvojen vaaroista. Niinhän se on, että pitkään on kohuttu siitä kuinka rasvat ovat epäterveellisiä vaikkakin urheilevalle ihmiselle on aina teroitettu niiden tärkeyttä. Rasvoja ei pidä pudottaa pois mikäli urheilee ja varsinkin jos syö niin sanotusti vähärasvaista ruokaa. Urheilevalle ihmiselle on välttämätöntä saada rasvoja ja hiilihydraatteja, mikäli haluaa pyrkiä kohti terveellistä elämää ja järkevää painonpudotusta. Painon pudottamisessahan on kyse juurikin elämän terveellistämisestä, eikä kilojen karsimisesta. Tämä opetus on sellainen, joka meiltä monesti unohtuu. Nyt on kuitenkin tutkittu rasvoihin liittyviä myyttejä ja nostettu esiin kysymys, ovatko öljyt sen terveellisempiä kuin esimerkiksi puhdas rasva. Minun silmissäni vastaus kaikkiin kysymyksiin on aina ollut: kohtuus, mutta tarkempi tutkiskelu antaa meille aina yksityiskohtaisempia näkökulmia, joiden mukaan muokata elämän tasoa.

Perjantaina onnistuneen urheilutoimituksen jälkeen olin pukeutumassa kun vieressäni hiuksia föönasi joku oikeasti omenan muotoinen nainen. Pukuhuoneessa olen aina pienestä asti tarkastellut ihmisten eroja ja vertaillut heidän olemuksiaan omaani - pienenä sitä ihmetteli minkä näköinen olisi vanhana ja nyt vanhempana on kyseessä enemmänkin omakuvan terveellistäminen, jos sitä voi sen paremmin sanoa. Monesti sitä on paksuna katsonut hoikkaa, sopusuhtaista vartaloa täyttyen kateudesta, sulkien silmänsä niidenkin kehojen huonoilta puolilta. Ruoho on aina vihreämpää toisella puolella eikä sitä ole koskaan nähnyt asioita rehellisesti puolueettomalta kannalta. Katsoin tätä minua raskaampaa naista ja mietin, kuinka paljon pudotetut kilot ovat muuttaneet omaa kehon muotoani. Mietin, miltä olen näyttänyt muiden silmiin ja mieleeni putkahti ajatus, onko tämä nainen myös minulle kateellinen kuten itse olen ollut niin monelle muulle. Ymmärsin myös sen, että keho on lopulta hyvin triviaali osa elämää ja vaikka olen monesti miettinyt kuinka paljon voi blogiin löytyä asiaa niinkin kapeasta alasta kuin laihtuminen, on kyse loppujen lopuksi valtavan suuresta asiasta. Treeniblogi, laihdutusblogi, mikä nyt lieneekään - kilojen kaikkoaminen on vasta jäävuoren huippu. Tässä on kyse koko elämän sisällöstä: henkisestä terveydestä, näkökantojen muokkaamisesta, asenteesta ja asennoitumisesta, ruokavaliosta, urheilusta, fysiikasta sekä sosiaalisuudesta kaiken muun ohella. Laihdutusblogissa käsitellään niin monta eri elämänalaa, että nimitys itsessään antaa väärän, kapea-alaisen kuvan kokonaisuudesta.

Sainkin tässä aiemmin palautetta joltakin kun blogini tuli muissa yhteyksissä esiin. Kyseinen henkilö ei tiennyt, että olen blogin kirjoittaja ja tuomitsi sen suoraan jonkin 12-vuotiaan vajukin kirjoittamaksi itkulauluksi elämästä. Hän kritisoi pieniä lainauksia lähimmistä kirjoituksista naurettavina itsepetoksina joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja kertoi blogin olevan jonkin epätoivoisen elämässään epäonnistuneen laiskajaakon turha yritys saada jotakin sisältöä päiviinsä. Ryhdyin kyselemään tarkemmin, miksi hän näin ajatteli enkä ottanut näkökulmia pahakseni - olenhan sentään tottunut näihin ennakkoluuloihin sekä osaan niitä odottaa. Pilkka on helppo asennoitumistapa jokaiselle ja mikäli ihmisessä on vähänkään sarkastisen liioittelijan vikaa, tulee tätä tekstiä vaikka hän itse ei asiasta niin tiukasti ajattelisikaan. Vastaukset jäivät saamatta sillä kyseinen henkilö keksi minun olevan kirjoittaja ja pyysi anteeksi suhtautumistaan, sitäkään tarkemmin perustelematta. Sanoin, että mielestäni mielipiteen ei pitäisi muuttua vain siksi, että sattuu tuntemaan kirjoittajan mutta näinhän se tapaa muuttua, tahtomattaankin. Rehellinen palaute on arvokasta, muun palautteen voi lokeroida ö-mappiin. Lihavalle ihmiselle on tärkeää opetella tunnistamaan tämä oikea palaute jossa ei ole väritettyjä ajatuksia, suodattamaan se omien pelkojen ja ennakkokäsitysten läpi sekä käsitellä se terveellä itsekritiikillä. Kritiikki on hemmetin hankalaa ottaa vastaan, mutta hirvittävinkin kritiikki voi olla hyödyksi, kun ei vaan jumitu siihen "voi minua raukkaa"-vaiheeseen.

Ihmisten käsitykset ovat olleetkin suuressa osassa tämän blogin sisältöä, ne ovat aivan yhtä suuressa osassa jokaisen kertyneen kilon syytä ja ne tulevat olemaan aina paikalla, oltiin sitä laihoja tai läskejä. Muokataksemme stereotypioita ja suhtautumistapoja, on meidän ensin keskityttävä omiin käsityksiimme. Aivan varmasti meillä kaikilla on päässämme jokin kieroutunut ajatus tai käsitys, joka tuntuu täysin luonnolliselta tunnepohjalta. Esimerkiksi minä huomasin kahdeksannella luokalla, että ajattelin sen olevan täysin normaalia, että isä ja äiti elävät eri kaupungeissa ja isän luona käytiin vain toisinaan. Olen elänyt koko elämäni vain toisen vanhempani luona ja koska isäni matkusti usein, näimme häntä usein vain pari, kolme kertaa vuodessa. Se oli fakta, johon meidän oli pitänyt tottua eikä siinä ollut mitään kummallista, en osannut kaivata muutakaan. Myöhemmin elämäni aikana huomasin myös sen, että katsoessani peiliin näin täysin erilaisen ja erinäköisen ihmisen kuin tosiasiassa olin. Näin päivästä riippuen joko ylettömän läskin tai vain runsasmuotoisen naisen - tämä näkyi muun muassa valittujen asujen kohdalla niin, että vasta kun minusta oli otettu kuva, ymmärsin miten kamalalta se paita näytti. Olin huomaamattani vetänyt vatsaa sisään ja korjannut ryhtiäni ennen kuin astuin peilin eteen, enkä tietenkään rennossa juhlatilanteessa tehnyt niin. Siksi näytin purkkiin ahdetulta keilapallolta. Ei liene mitään salaista taikasanaa jolla saisi tämän käsityksen itseltään korjattua, se onnistuu vain ajan kanssa. Hiljalleen.  

Käsitykset voivat mennä toisinaan hyvinkin sairaiksi. Olen jo aiemminkin sanonut, että media ei mielestäni ole se pääpiru ihmisten käsitysten vääristymisessä. Medialla on tietenkin iso osa siinäkin sopassa, mutta toisinaan median kautta saadaan ihmisille esiin varoittavia esimerkkejä. Siinä mielessä media ei syrji ketään, se kertoo julmasti kaikenlaiset tiedonhippuset mitä eteen sattuu.

En tiedä onko monikaan kuullut surullisen kuuluisasta tapauksesta nimeltä Luisel Ramos. Kyseessä oli 22-vuotias uruguaylainen malli, jonka huhuttiin olevan seuraava suuri lupaus mallimaailmalle. Nainen söi käytännössä pelkästään lehtisalaattia ja kun tämä oli tulevien muotiviikkojen odotuksessa paastonnut muutaman kuukauden ajan pelkällä salaatilla ja light colalla, jäi catwalkilla kävely hänen viimeisekseen. Luisel kuoli vuoden 2007 Montevideon malliviikoilla sydänkohtaukseen. Surulliseksi tämän tapauksen tekee paitsi tämän naisen kohtalo, myös hänen pikkusisarensa kohtaama loppu sillä Eliana Ramos kuoli puoli vuotta myöhemmin 18-vuotiaana aliravitsemuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Nämä kohtalot eivät ole ainutlaatuisia sillä liian laihoja ihmisiä kuolee vieläkin, eikä pelkästään Afrikassa. Kehitysmaissa ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita syökö vähän vai paljon, joka omalta osaltaan kertoo paljon anoreksian kaltaisen sairauden vallasta ihmiseen. Se kertoo myös käsitysten aliarvioidusta kyvystä muokata ihmisen elämää ja näkemystä. Sinä saatat nähdä itsestäsi jotain muuta kuin todellisuudessa olet ja mikäli näännytät kehoasi, edistät anoreksian vaatiman maailmankatsomuksen syntymistä. Terve elämä, terveellinen ruokavalio ja terve näkemys ei vaadi kidutusta, ei nälästä huutavaa kehoa, eikä pakonomaista kalorien laskemista.

Hyviä kauneusihanteista kirjoitettuja artikkeleita on muun muassa Cityn Nollakokoiset naiset sekä Helmin Ihannevartalon vankina. Myös artikkeli Ramosin siskoksista sekä kuvasarja Luiselista ja muista laihoista malleista antaa ajattelemisen aihetta: kuinka paljon maailmassa onkaan anorektisia ja nääntyneitä ihmisiä, miksi tällainen on hyväksyttävää ja miksi miesten anoreksia ei ole vielä päässyt edes puheenaiheeksi asti.

Olen monesti kehunut sitä kuinka Personal Trainer voi vaikuttaa positiivisesti omaan elämään ja urheilullisuuteen. Se on selvää, että se vaatii rahaa ja sitä ei kaikilla ole, mutta se on myös totta että kaikki siihen käytetyt pennoset ovat hyötykäytössä. Itse pidän treenaajassa siitä, että huomaan pystyväni asioihin joihin en koskaan olisi ryhtynyt itsekseni. Olen esimerkiksi viime viikolla vetänyt ensimmäisiä leukoja leuanvetolaitteessa. Kyseessä ei ole niin sanotusti paljaaltaan vedetyt leuat, sillä en mitenkään saisi 100 kiloa nousemaan, vaan laite antaa valitun määrän verran anteeksi painossa ja helpottaa tuloksiin pääsyä. En olisi koskaan uskonut, että edes helpottamalla, jaksaisin vetää useamman kymmenen kertaa itseni ylös yhden treenitunnin aikana mutta tämä nähtiin taas yhdeksi vääränlaiseksi käsitykseksi jo viime perjantaina. Onnistuminen antaa minulle lisää puhtia yrittää ja nyt olenkin innolla tekemässä tätä lisää, tavoitteenani onnistua joskus ilman minkäänlaista helpotusta.

Mutta muistakaamme myös se, että pienillä teoilla saadaan aikaan suuri muutos. Oli sitten rahaa tai ei, pienet oivallukset auttavat meitä eteenpäin kohti tervettä elämää. On hyvä muistaa että terveeseen elämään kuuluu niin henkinen terveys, fyysinen terveys ja oikea ruokavalio mutta myös usein unohdettu terve huumorintaju. Huumori auttaa meitä kestämään ne kurjimmatkin asiat ja antaa voimaa nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Ota vaikka tästä mallia ja tee pieni muutos tänään.