Keskiviikon kotiutumisen jälkeen oli heti torstaina taas vauhti päällä. Viimeistään tällaisessa tilanteessa (kuten esimerkiksi työttömyys) on erityisen hyvä juttu, että olen sitoutunut käymään trainattavana. Minulla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin surkuttelemaan, en voi rojahtaa sohvalle toivomaan etten olisi syntynyt maailmaan. Minun suurin huoleni on pestä jumppakuteet sopivassa välissä, pakattava kassiin kaikki tarpeellinen ja yrittää hillitä vielä niitä satunnaisesti tulevia mielitekoja.

Tällä hetkellä minulla on kova hinku saada jotain hyvää. Voisin juoda jaffaa jatkuvalla syötöllä, pestä itseni pepsissä ja mennä naimisiin suklaakokin kanssa. Olen myös ollut hirvittävän levoton, sillä olen halunnut piirtää tietynlaisia kuvia mutta minulta on puuttunut niihin sopivat kynät. Joudun siis odottelemaan maanantaihin. Lisäksi postimyynnistä ostamani takit olivatkin huonot, uuden takin ostamistakin pitää odottaa maanantaihin. Jumppailukin oli vähän pannassa kun liikuin taas torstai-perjantain niin tehokkaasti. Onnekseni kuitenkin on jo sunnuntai ja sain takin automarketin Anttilasta. Ihanan takin! Näen jo itseni kietoutumassa tähän lämpimään takkiin ja heittämässä jumppakassin olkapään yli. Ei enää palelemista bussipysäkillä. Elämä kukoistaa.

Treenaamisen iloa tukee myös työttömän elämässä se aikatauluttomuus. Voit nousta aamulla lähteäksesi salille ihan vaan siksi, kun haluat. Aamulla on myös vähemmän ihmisiä liikenteessä ja kuitenkin koko päivä on jäljellä tehokasta aikaa itselle treenin jälkeen. Menen bussilla, vaikka se kestääkin kaksi kertaa kauemmin ja tuijotan aamua ikkunasta tienvarsiviivaa seuraten. Salilla menen taas johonkin nollaustilaan, kiipeän laitteelle ja asetan siihen jonkin ajan. Sen jälkeen minulla on vain yksi päämäärä ja se kestää sen vartin. Kun nousen tältä laitteelta, kiipeän toiseen ja asetan uuden ajan. Ei urheilun tarvitse olla orjallista laskemista ja puskemista, pohjimmiltaan on hyvä, että liikkuu ainakin 30 minuuttia niin, että on hiki. Niin ja tiedättekös mikä on myös hienoa? Aamuinen sauna heti treenin jälkeen. Väsyneet lihakset ja rennon uupunut olo, kun kiipeät saunan lauteille ja hiki virtaa.

Ehdottoman hienoa. Hassua etten ole aiemmin tajunnut asian tätä puolta, mutta veikkaan että silloin vielä välitin liikaa siitä, mitä kuvittelen muiden kuvittelevan. Mitä sitten, jos perseeni on muhkurainen? Sehän on minun perseeni, jos jonkun pitäisi sitä katsellessa nyrpistellä niin se olen minä. Mitä sitten jos tissini roikkuvat? Luulevatko ihmiset tosissaan, että ne suoraan ylöspäin tuijottavat nännitynnyrit ovat normaalit rinnat? Ihan tavallinen ihminen on omalla rehellisellä tavallaan kauniimpi kuin ne, jotka leikkaavat ja kiristävät ja täyttävät. Ihminen, joka ei peittele omaa sisintään, ei jätä kertomatta asioita, katsoo suoraan silmiin ja hymyilee... Ketä kiinnostaa, minkä muotoinen peffa sillä on? Aika irrelevanttia, sanon minä.

Noh, minä palasin Personal Trainerin (tuli juuri mieleen että sen nimi on suomeksi jotain "henkilökohtaisen harjoittajan" luokkaa) luokse heti torstaina ja työpaikalta tuttu treenikaveri sattui vierelle kun puuskuttelin käsipainojen kanssa. Ilmeisesti oli ollut melko rankan näköistä työtä. Tarvitsihan siinä ihan tosissaan jaksaa ja ihan tosissaan yrittää ja irvistellä että saa menemään, mutta minä pidän siitä, että asiat ovat hieman vaikeampia. Asioista pitää jäädä tekemisen maku suuhun, eihän kukaan esimerkiksi pidä hieronnasta, jossa vaan hivellään ihon pintaa. Kun mennään hierontaan, halutaan että hierotaan kanssa. Lisäksi taisin saada jonkin hulluuskohtauksen perjantaina, sillä heräsin jo aikaisin aamulla jotta ehdin yhdeksäksi salille ja sitten lounaalle yhdentoista jälkeen. Mikä sen parempaa kuin lopettaa jo loistavasti alkanut päiväretki Akateemisen kirjakaupan tussihyllylle, josta löysin ne tussit, jotka ironisesti saivat minut levottoman inspiroituneeksi ja odottamaan malttamattomana maanantaita.

PT 10 - 22/100: Salitreeni, lihaskuntoa 1h
23/100: Salitreeni, aerobista 1h.