Taas olen lähdössä salille, huomaan jälleen kaipaavani sinne kun ruumis turhautuu paikallaan oloon. Nyt tosin hankaloittaa tilannetta se, että olen näin myöhään liikenteessä - työttömänä minulla on oiva mahdollisuus välttää niin sanottu kinkunsulatusruuhka (aina vuoden alusta on saleilla ja tunneilla tunkua suunnilleen kuukauden ajan), mutta ainahan se on sanottu helpommin kuin tehty. Tässä istun, olen urheilemassa vasta joskus neljän jälkeen. Minulle tosin riittää se, että saan juoksumaton alleni ja pystyn keskittymään uuteen voittooni: juoksemiseen.

Kaikki, jotka ovat painaneet likemmäs 100 kiloa, tietävät että juokseminen on aivan eri sarjaa kuin köykäisillä laiheliineilla. Askel on raskas ja koko toiminto vaatii jaloilta aivan eri vahvuuksia. Minä olen aina vihannut juoksemista, mutta urheilun aloitettuani olen alkanut ymmärtää syitä.

- Ensiksikin, on olemassa enemmän urheilukenkiä kuin pelkät "lenkkarit". Sillä on väliä, minkälaiset kengät puet jalkaasi ja sillä on väliä, paljonko ne maksavat. Jos ostat läheisestä marketista jalkaasi ehkä kympin, ehkä neljän, maksavat lenkkarit, saat aivan rauhassa sadatella pururadalla juoksemisen vaikeutta. Sen sijaan, jos ostat urheiluliikkeestä jalkaasi hyvin istuvat kengät, Dri-Fit sukat sekä tarvittaessa vielä varmistat että kengissäsi on askeleellesi vaadittavat vaimennukset, juokset tuota pikaa iloasi ihmetellen. Kantavaimennus on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Lisäksi Dri-Fit sukat istuvat vain määrättyyn jalkaan eikä kenkä täyty niistä tennissukkien ylimääräisistä kangasmytyistä, joka taas antaa kengälle mahdollisuuden istua jalkaasi ilman löystymistä ja muuta nilkkaa rasittavaa painantaa. Ensimmäinen askel alkaakin siis kengistä.

- Toiseksi voisin kertoa että ravinto ennen juoksemista vaikuttaa paljon siihen, miltä juokseminen tuntuu. Jos olet syönyt paljon juuri ennen urheilusuoritusta, voit pahoin. Jos et ole syönyt paljonkaan, voit vielä pahemmin ja huomaat sen jo portaita noustessasi. Mikäli et ole juonut nestettä likimainkaan lainkaan sinä päivänä, et jaksa tehdä mitään. Toisin sanoen, jos et ole voimissasi, tulet kokemaan juoksemisen erittäin raskaaksi ja epämiellyttäväksi.

- Kolmantena pointtina sopii todeta, että juostessa ei kannata ahnehtia. Aluksi on ihan toivottavaakin, että hölkkäät kevyesti, liikut mahdollisesti jopa hitaammin kuin kävellen. Kyse ei olekaan nopeudesta, vaan kunnosta ja suorituskyvystä. Ahnehtimalla et saa aikaan muuta kuin tuhoa ja niin, vihaat juoksemista sekä liikuntaa edelleen.

- Kun sinulla on kunto, ravinto ja välineet kunnossa, voit kokeilla juoksemista. Tosin en suosittele sitä, jos et pidä siitä mitenkään, sen sijaan on fiksumpaa ottaa mukaan vaikka jalkapallo, ystävä tai musiikkia, jotka vievät huomiotasi pois itse suorituksesta. Mikään ei niin paljon tuhoa motivaatiota kuin ihminen itse. Varsinkin oppiluokissa isot ryhmät nuoria kulkevat julistamassa miten inhoavat jotakin, vaikka eivät ole koskaan oikeasti antaneet itsensä kokeilla kyseistä asiaa. Motivaatio lähtee avoimesta mielestä, kokeilunhalusta, nollatuista olettamuksista sekä päätöksestä olla luovuttamatta.

Minä jaksan juosta juoksumatolla tällä hetkellä noin pari minuuttia yhteen pötköön. Sitten hengästyn ja vaivaudun ja lannistun, mutta hetken käveltyäni kokeilen uudestaan. Olen tämän juoksemisen ottanut ohjelmaani ihan vasta ja huomasin jo kahden kerran välillä selkeän muutoksen. Jalkani nousivat helpommin, jaksoin mielestäni vakaammin enkä hengästynyt niin pahasti. Huomaan pitäväni siitä, että juokseminen helpottuu. Ehkä minusta tulee joskus juoksija, ehkä ei - mutta en kyllä olisi koskaan uskonut, että pääsisin tähänkään pisteeseen. Kokeilkaa ihmiset itse, mikään ei ole niin hienoa kuin itsensä voittaminen. Ainoa, joka teitä voi hidastaa, on ne omat ajatukset jotka sanovat etten pysty, en jaksa. Kun pitää katseensa ainoastaan tulevassa, ei jää murehtimaan menneitä ja sitä miten kiva olisi istua sohvalle.

Saatatte yllättyä, miten helppoa se loppujen lopuksi olikaan.