Kiitoksia jälleen kaikille todella inspiroivista kommenteista. On hienoa nähdä, että kokemukseni sekä ajatukseni antavat muillekin jotain ja tukevat heitä omalla matkallaan.
Mikäli haluat liittää blogini osaksi omaa blogiasi tai kertoa blogistani jollekin, olet vapaa tekemään niin. :) Minä en ole pahemmin mainostellut tätä blogia, vaan sana on kulkenut suusta suuhun ja nyt kokemuksillani on jo useamman kymmenen seuraajaa. Minä itse yritän saada itseni kirjoitustuulelle useammin, mutta toistaiseksi olen vaan todennut laadun korvaavan määrän. Eiköhän se ole aika totta sekin, mutta yritän silti parantaa tapani.
Minulla on ollut idea tällaisesta laihduttajan päiväkirjasta jo vuosia, olen ollut turhautunut näihin lihavuuden ja laihuuden harhakäsityksiin ja laiskaan informointiin. Kukaan ei ole kehdannut näyttää ihmisille millaista elämä oikeasti on ja mihin oikeasti pitää kiinnittää huomiota - kai sitä on pelätty että se sulkisi pois ison osan kansaa, jos antaisi kiinnostuneille kunnon välineet. Onhan se totta, että ylimalkaisilla ja helpoilla välineillä saatetaan saada ne niin sanotusti toivottomatkin tapaukset parantamaan elämänlaatuaan edes vähäsen. Se on loppujen lopuksi yleisesti hyödyllistä, mutta samalla korkea hinta ihmisille, jotka päätyvät jojopainoiluelämään.
Nyt, kun itse olen paksu ja kyllästynyt elämäntapaani, ajattelin että minulla on täydellinen tilaisuus toteuttaa ideani käytännössä. Jos selkäni ei olisi vaurioitunut, jos en olisi päivittäin viikkojen ja viikkojen ajan itkenyt kivusta ja ellei jalkani olisi alkanut halvaantua, en olisi tajunnut tehdä tätä projektia. Loppujen lopuksi ihmisen taito kieltää tosiasiat on niin vahva, että tarvitaan hyvin vakava muutos ennen kuin ihminen ymmärtää millä on oikeasti väliä. "Ei mulle kuitenkaan niin käy, vaikka tiiän hyvin että se käy helposti. Sitten joskus voi käydä niin, kun oon vanha, mut sit vaan selvitään siitäkin tilanteesta." Uskoisin että pienellä itsetarkastelulla valtaosa teistäkin ajattelee noin. Edes hiukan sisällään. Epäuskoa, toteamus ettei nyt ihan kaikille maailman ihmisille voi käydä huonosti, kun se olisi tasapainon järkkymistä. Joillekin käy huonosti ja joillekin ei ja luulenpa etten oo siinä huonossa porukassa.
Minä en ole koskaan aikaisemmin (paitsi ehkä joskus alle 10-vuotiaana) kokenut oloani näin hyväksi. Paitsi no, tämä viikonloppu on poikkeus sillä minuun iski nuhaton yskä ja se teki lopun tämän viikon urheiluista. Ääni on kadonnut ja kyky hengittää kun yskä tuhoaa tieltään sosiaaliset tilanteet ja puhelinsoitot. Mutta kun puhutaan yleisellä tasolla, olen erittäin hyvässä kunnossa. Olen pirteä, voimakas, terve. Vasta nyt näen, kuinka sairas olen ollut sekä alan näkemään kuinka sairas olen vielä jäljellä olevan painoni vuoksi. En ole vielä päässyt sen maagisen 100 kilon alle, luulen sen johtuvan alitajuisesta sabotoinnista. Vaikka se kuulostaa hyvin väärältä ja absurdilta, uskon sabotoivani omia yrityksiäni päästä alle 100 kiloa, sillä kun sen teen, sanon lopullisesti heipat vanhalle minälleni. Uskon muutoksen pelottavan, vaikka se olisi kuinka hyväkin ja nyt kun olen sallinut itseni tehdä niin, olen jumissa tällaisessa laiskuuden, itsesyytöksen, syyllisyyden ja häpeän pyörteessä. Kuulostaako tutulta? Siitähän siinä on kyse. Kotoisat tunteet ovat olleet niin kauan osa itseäni, etten osaa niistä päästää irti - palaan hakemaan tilanteesta lohtua niin kuin pahoinpidelty vaimo rakastaa aviomiestään ja uskoo tämän rakkauteen.
Olen kuitenkin päättänyt jo mielessäni että en luovuta ja nyt olen saanut vihdoinkin itseni siihen mielentilaan, että luovun valtaosasta vaatteitani. Mitä minä teen 30 T-paidalla, 6 hupparilla, 5 housuilla? Mitä minä teen niillä sukilla jotka ovat tosi ihanat mutta niissä on reikä, niillä alusvaatteilla jotka eivät ihan istu mutta ovat vielä ihan hyvät. Ihan oikeasti, voit antaa ne hyvät vaatteet (miinus alusvaatteet tietty) kierrätykseen, ei niitä tarvitse kantaa mukana ja vaikka niillä olisi tunnearvoa, haluatko kantaa mukanasi vuosia sellaisia paitoja ja vaatteita, joilla et enää tee mitään? Pue ne päällesi ja ota kuva, laita ne henkariin ja ota kuva, sinun ei tarvitse heittää pois sitä muistoa ja sitä rakkautta niitä muistoja kohtaan. Sen sijaan voit heittää pois ne koivalmiit vaatteet, jotka ovat kuin ylipainoa tulevaisuudellesi. Onhan se helppo sanoa, mutta ajattelin nyt sen tehdä tässä viikonlopun, ensi viikon aikana. Käyn läpi vaatteeni ja annan pois tai myyn ne, joita en enää käytä. Olen niin pieni jo ja mahdollisesti vielä pienempi myöhemmin, että se onneksi helpottaa päätöksiä. Minä en halua enää haudata itseäni säkkeihin, minä haluan sädehtiä.
Sädehtimisestä puheen ollen, olet varmastikin kuullut siitä, kuinka syöpään sairastuneet saattavat menettää hoitojen aikana hiuksensa? Nyt on meneillään kampanja nimeltä Sytomyssykeräys.
"Sytomyssykeräys on kampanja, jonka aikana on tarkoitus kerätä myssyjä naisille, jotka ovat menettäneet hiuksensa sytostaattihoidoista johtuen. Tästä kampanjasta saadut myssyt on tarkoitus lahjoittaa Oulun Yliopistollisen sairaalan (OYS) sytostaattiyksikköön.
Minä ja Lankapirtin Matleena haastamme kaikki käsityötaitoiset Sytomyssykeräykseen. Olemme Matleenan kanssa molemmat joutuneet virkkaamaan sytomyssyt ystävillemme ja he ovat kovasti ilahtuneet myssyistä."
Myssykeräys alkoi Oulun seudulta mutta nyt se on kasvanut ja muuntunut niin, että ympäri Suomea ovat käsityöihmiset lähteneet projektiin mukaan. Mikäli itse et osaa tehdä myssyjä mutta haluaisit osallistua, voit ottaa yhteyttä haluamasi alueen projektin järjestäjään ja kysyä miten voit olla avuksi. Lankalahjoituksia muun muassa otetaan vastaan ja varmasti jokainen halukas voi olla apuna. Jo pelkkä sanan levittäminen on hyödyksi.
Tässä linkkejä eri alueiden keräysjärjestäjiin ja sairaaloihin, joita varten keräystä ylläpidetään.
Etelä-Pohjanmaan keskussairaala, Seinäjoki
Helsingin ja -Uudenmaan sairaanhoitopiiri, HUS
Kanta-Hämeen keskussairaala, Hämeenlinna
Pohjois-Karjalan keskussairaala , Joensuu
Tampereen yliopistollinen sairaala, TAYS
Turun yliopistollien keskussairaala, TYKS
Myssyjä kaivataan kaiken näköisiä ja kaiken kokoisia, ne voivat olla hattuja, baskereita ja mitä vain keksit. Apu otetaan ilolla vastaan ja sitä on myös ilo antaa.
Siinä missä minä teen töitä sädehtiäkseni, voin samalla auttaa muita sädehtimään.
Kommentit