Huomenna on ensimmäinen Personal Trainer -tapaaminen, olen hieman jännittynyt koska kuka sitä nyt tykkää olla jonkun tuijotettavana kun pusertuu läskeineen johonkin pumppulaitteeseen ja hikeä valuen puskee kuntoillen. No ok, ei se noin kamalaa ole kun sitä ei ajattele niin, mutta jossain pään perukoilla on kuitenkin jokin peikko joka sanoo että olet väärässä, tuo on totta, mikset häpeä ruma idiootti. Se on se takaraivon itseinho joka löytyy meistä kaikista, eikä sitä pidä kieltää. Jos oikeasti haluat otteen elämästäsi, kuuntele sitä peikkoa ja tiedosta ne asiat mitä se huutaa, tiedätpä sitten ainakin mikä ei pidä paikkaansa.

Kävin tänään taas liikuntakaupoilla. Hukkasin ilmeisesti sunnuntain Pace-kurssin aikana mustan hikinauhani ja jäljellä on vaan sellainen lössähtänyt joskus valkoinen (nyt harmaa) nauha joltakin vuodelta nakki. Sattumoisin on käynyt myös niin ettei missään kaupassa, missään, ole mitään otsalle sopivia hikinauhoja. Ei sitten mitään. Olisi edes yksi simppeli musta tai valkoinen hikinauha, mutta ei. Päädyin sitten ostamaan jostain tennisosastolta Wilson-merkkisen bandana-huivin ja rannehikinauhat. Myyjä katsoi mua kuin tyhmää kun kysyin miten tämä bandana eroaa peruspuuvillabandanasta ja ei tainnut mies tietää mitään mistään muista bandanoista kuin noista mitä myynnissä oli. Haloo. Bandana ei ole merkki, eikä se tarkoita urheilupääliinaa, vaan bandana on ameriikkaa ja tarkoittaa ihan pelkästään vaan kangasliinaa, alunperin kai nenäliinaa mutta nykyään se on esimerkiksi jengivärien suhteen suosittu vaate. Minun bandanani on hyvin yksinkertaisesti valkoinen ja koska minulla on valkopunaiset kengät, jätin tympeän Wilson-logon näkyviin. Tämä on sikäli parempi että pitää paremmin kuin hikinauha ja peittää otsaakin enemmän, mutta huomenna nähdään onko tästä sen kummempaa iloa. Mutta mihin hittoon on kaikki hikinauhatkin maailmasta kadonneet? Tämä alkaa tuntua jo julmalta pilalta.

Huomenna sitten kai aloitetaan se ruokapäiväkirjan pitäminen. Mietin menisikö kuinka kauan läpi sellainen kuin "Salainen ruokalaji" johon voisin sisällyttää kaikki paheet, mutta järkikin sen sanoo että tuskin kukaan täysijärkinen PT osaa edes pitää ehdotusta huvittavana. Minusta se olisi kyllä hauskaa ehdottaa sellaista, mutta sitä ei koskaan tiedä missä se huumorintajun raja menee. Ihmiset helposti luulevat etten ota asiaa vakavasti tai en osaa kuunnella tai en ymmärrä jos heitän jonkin sarkastisen huomautuksen tai vitsin joukkoon ja nykyään tuntuu että sitä enemmän korjaa omia puheitaan jo etukäteen kuin on rennosti oma itsensä. Jos vaikka sieltä kävelymatolta saisi hieman itsekuria senkin suhteen niin se olisi bueno.

Mutta voi jösses se mun peffa on pyöree, oliski sellanen roikkuva lattapeffa mutta kun on kävelly ja jumppaillu peffalihaksia, se töröttää kuin peura ajovaloissa. En ole vielä löytänyt sellaista paitaa joka peittäisi sen yks nolla. Pitää sitten vaan kiskoa helmaa alaspäin aina otollisten hetkien välein.

Niinja sekin oli kivaa että tänään sain kamalan krampin tuohon vammaiseen jalkaani, nyt kaikki jalan lihakset kiljuvat sen vuoksi. Toipuisi nyt huomiseksi niin ei näyttäisi niin vammautuneelta.. Vaikkakin mikäs sen paremmin osoittaa kehitystä, jos alkuvaikutelma on sellainen heikko pieni hiiri ja pian näyttääkin kyntensä; mutta se ei ole kovin rehellistä eikä sitten kovin hauskaakaan.

Mutta huomenna. Olen jo vähän unohtanut miten kiva ja rento se Patemies (PT eli Pate) oli, toivottavasti muistan sen taas kun on aika mennä suorittamaan ensimmäistä askelta uudesta elämästä. Perskeles. Pelottaa jo valmiiksi.

Söin viimeiseksi voitelukseni hirvittävän mäkkimättöaterian. Nyt närästää. Rasvaruokaa ei ainakaan tule ikävä.