Lähdin sitten töiden jälkeen kävelemään ja jatkoin Helsingin juna-aseman ohi Pasilaan asti. Ilta saapuu nopeasti näin myöhään syksyllä joten myöhäinen matkaanlähtö ei auttanut pimeyden välttämisessä - tuli kyllä miete etten viitsi hirvittävän usein pimeässä puistossa kävellä yksin, mutta oli se ihan hauskaa näin perjantai-illan kunniaksi. Huomasin että eräällä papalla oli kauhea kiire ohittaa minut, siinä se paahtoi menemään ja kyllä mua vähän harmitti että 70v:kin ohittaa minut tuosta vaan, mutta kun tuplanopeus hiipui pian samaksi kuin minulla, koin enemmänkin suurta huvittuneisuutta. Ego sitä on kävelijälläkin, ilmeisesti. Maantiekaahailu ei kysy pyöriä. Kävely sen sijaan piristi ihan kivasti ja sain samalla pois yhden kävelykerrankin ohjelmistosta. Nyttemmin tänään on ollut vähän selkä kipeä ja jalat väsyneet, lieneekö kyseessä sitten se, että se kävely ihan oikeasti tepsii.

11/100 Kävely, 4,6km 45min.

Huomasin tänään myös senkin seikan, että kun kävin juhlimassa kummipoikani syntymäpäiviä, selvisin koko tarjoilusta melkolailla pienellä napostelulla. Söin rahka-annokseni juuri ennen lähtöä ja keräsin lautaselle kerralla kaiken mitä halusin syödä, jonka jälkeen napsin lautaseltani hiljalleen syötävää. Söin siis tyyliin kaksi keksiä, pienen mokkapalan, muutaman cocktailpiirakan munavoilla (eikä mitään senttimittaa tarvittu) ja pari karkkia. Kyse ei todellakaan ollut paljosta. Myöhemmin sorruin syömään siivun lihavuokapiirakkaa kun se oli niin lihaisa, mutta däts it. Itsehillintä siis piti mikä oli ihan hauskaa mutta se oli erikoista että mulla tuli vatsa niistä herkuista kipeäksi. Oikeasti. En olisi koskaan uskonut, todella positiivinen merkki kun ihminen joka aiemmin on voinut tuhota kaksikin suklaalevyä karkkipussin kera per päivä, saa vatsanpuruja mokkapalasta.

Ei sikäli että olisin luopumassa herkuista kokonaan tai hurahtanut laihduttamiseen, minä vain painotan nyt proteiinivahvaan ruokavalioon joka ravitsee, ei pumppaa energiaa. Ärsyttää kun ihmiset luulevat minun olevan jonkin naurettavan dieetin uhri, epätoivoinen laihduttaja tai karppaavan siksi kun no, kaikki muutkin karppaa. En edelleenkään allekirjoita karppauksen oivallisuutta pysyvänä elämäntapana - se on vaan mun mielipiteeni mutta en sitä itselleni halua, en ole ihan oikeasti laihduttamassa nyt vaikka toivonkin että tämä tapahtuu tässä sivussa enkä seuraa mitään dieettiä. Ainoa ohje mikä minulle ruoan suhteen annettiin, oli syödä proteiinia 90g per päivä ja tietenkin painon laskemiseksi välttää sokeria ja rasvaa. Painan 115 kiloa. Minun pitäisi laihduttaa 45 kiloa ollakseni normaalipainon rajalla, ajatelkaa miten järjetön määrä. Tietenkin leikkaan sokerit ja rasvat pois jos voin niitä välttää. En ole koskaan laihduttanut, ainoastaan yrittänyt siivota elintapojani ja nyt ensimmäistä kertaa minulla on siihen oikea mahdollisuus (saa kyllä ollakin siihen hintaan).

Syön aamiaiseksi rahkaa hedelmillä, lounaaksi yleensä käyn viereisessä pihvipaikassa joko nauttimassa ruokaisan salaatin tai kunnon jöötipihvin, välipalaksi syön loput tuomastani rahkapalasta (yhteensä 500g joka on kaksi purkkia plus hedelmät) ja kun saavun kotiin, nautin television ääressä kulhollisen tonnikalaa ja raejuustoa. Se on tylsää ja se on pelkistettyä mutta se sopii minulle. En jaksa säätää ruoan kanssa ja jotta opin syömään noinkin usein per päivä, on ruoan oltava helppoa ja saatavilla. En jaksa mikrottaa, kulkea kaupassa hakemassa eineksiä, kokkailla kotona iltaisin ja pakata ruokapaketteja. En syö leipää käytännössä koskaan enkä tykkää maustaa ruokaani, hapan rahka siis sopii siksi hyvin. Olen yksinkertainen ihminen jolla on yksinkertaisia tarpeita, ei sitä usko ennen kuin näkee, mutta olen ihan oikeasti nauttinut rahkaruoistani. vaikka olenkin niitä syönyt jo kaksi viikkoa puoli kiloa päivässä. Minulle ruoka on aina ollut sellainen välttämättömyys tai nautinnon kohde, suhteeni ruokaan on ollut jo pitkään kieroutunut eikä se varmastikaan parane ihan heti. Kunhan vaan keho toipuisi tästä radikaalista muutoksesta - se on ainakin omituista että vatsa toimii jopa kaksi kertaa päivässä hyvinä päivinä! Sitä ei ole tapahtunut varmaan kuin joskus vaippaikäisenä viimeksi.

Vettä kun oppisi vielä juomaan sen 3L per päivä.
Niinja menemään ajoissa nukkumaan, mikä ei ainakaan nyt vielä ole onnistunut. Mikäli lähden salille maanantaiaamuksi, on ainakin pakko opetella huomisiltaan mennessä.