3. Pace 3x10, noin 45 min.

Yllättävää miten vaivattomasti sitä liikkuu vaikka vuosi sitten jouduin vuoteenomaksi selkävaivojen vuoksi, helmikuussa selkäleikkaukseen ja hermovauriosta johtuneen jalkavian vuoksi vielä ramppaamaan fysioterapiassa. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa oikeasti urheilemassa ja näin loistava alku ilman että olen henkihieverissä jossakin ojassa.

Kyllä sen huomaa ettei jaksa niinkuin reilu vuosi sitten, väsyy helpommin ja polttaa lihakset loppuun jo jumpan alkumetreillä jolloin loppuaika menee hissutellessa (silti treenaten, tietty). Lisäksi ruokavalio ei ole mikään ideaali mutta kuitenkin se on parempi kuin pelkkää pitsaa ja hamppareita. En aiokaan jättää kaikkea pois ja olla supertiukka, minä aion hiljalleen huijata itseni elämään terveellisemmin ja niinhän se on. Ärräviastakin opin vaan yrittämällä sanomaan ärr, sitten lopulta se alkoi tulla luonnostaan.

Pukuhuoneessa olen kyllä erittäin tietoinen koostani, peffa pimentäisi kuunkin puhumattakaan muista löllökahvoista mitä löytyy. Yritän unohtaa sen, heitän jotain "hehheh"-juttua ja käyn nopeasti suihkussa. Tänään tosin olin superkömpelö pukemaan kun en saanut jalkoja ylös - tyhmänä treenasin reiteni aivan voimattomiksi ja yritä siinä nyt sitten pukea sukkia ja alushousuja ja housuja.. :D Kenkiä varten sai sentään jo istua ilman että peitti kenenkään jumppakaappia.

Ehkä minä tässä joskus olen vähän pienempi niin helpottanee. Vai helpottaako?
Pelkään että olen ollut jo niin kauan lihava, että se suurin painolasti on päässä. Olenko henkisesti ylipainoinen?