Olen tässä muutamaankin otteeseen todennut, miten tilannetta ei voi muuttaa ellei myönnä ensin itselleen tiettyjä tosiasioita. Mikäli uskottelee itselleen asioiden olevan eri tavalla kuin ne ovat oikeasti, ei koskaan voi nähdä tilannetta rehellisesti eikä myöskään tehdä onnistuneita muutoksia ilman järkyttävää työtaakkaa. Vaikka se on hankala katsoa itseään ilman niitä pinkkejä laseja, on se kuulkaas hankalampaa jatkaa elämää kieltämällä asioiden oikean laidan - oli sitten kyseessä riippuvuus, ruumiin tila tai väärä ajatusmalli.

Teepä niin, että tutkiskelet itseäsi ja omaa elämääsi. Ota jokin toistuva hankaluus ja päättele, mistä se toistuminen johtuu. Kun sinulla on käsitys siitä, että tämä oivallus saattaisi pitää paikkansa, myönnä se itsellesi ja sano se ihan ääneen. Ääneen sanominen on kuulostaa pöljältä mutta juurikin sen takia sen vaikutus on suurempi. Sanoessasi asian ääneen, et voi enää paeta sitä ja vaikutus on suurempi kuin empivä ajatus aivokuoressa. Tietenkin jos asenne on hyvin skeptinen ja odottaa tuloksena jotakin välitöntä auringonpaistetta sekä ongelmien väistymistä, voin sanoa että tulet pettymään. Eipäs ruveta sentään absurdeiksi, vaan pysytään edelleen siellä maan päällä, missä on tarkoituskin olla.

Minä mietin asiaa näin:
Minulla on toistuvasti hankaluuksia leikata varpaankynteni. Olen huonossa kunnossa, lisäkseni vatsa on tiellä enkä voi taipua niin hyvin. Minun pitäisi venytellä ja laihtua. Näin ollen voin myöntää itselleni että: olen lihava, sekä laiska ja minun pitäisi ehdottomasti liikkua enemmän.

Ette usko, miten kamalaa on sanoa ääneen vaikka olisi talossa yksin, että on lihava.
Toisaalta, mitä sitten? Seuraavaksi voinkin hyväksyä sen, että olen fatisti ja asenteeni kaipaa pikaista korjaamista.