Sitten särkee vähän enemmän ja huomaa olleensa väärässä.

7/100: Reipasta kävelyä eri tehokkuuksilla kuntosalin suojista n.45min

Tänään aamulla koin reisisärkyä, portaiden kulkeminen koneen edessä istumisen jälkeen oli aika eksoottinen kokemus mutta vasta kun eksyin vessanpöntölle, se riemu repesi tosissaan. Herranjuma. Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, miten alhaalla pöntöt ovat! Tosi alhaalla. Järkytyin ja päätin että pitää ottaa käyttöön "varastoi ja vapauta" eli vähentää niitä käyntejä.

Noh, sitten oli treenin aika taas. Satuin mainitsemaan että reisiä kolottaa ja Traineri päätti pistää mut kävelemään reisilihaksia auki. Ihan mukavasti meni siinä matolla kuljeskellessa, hikoilin taas niinkuin mikäkin (mulla on ihastuttava kyky hikoilla jo pelkästään hermostuessa jostakin ja monesti hermostun jo siitä että saatan hermostua ja alkaa käyttäytymään hassusti ja hikoilemaan). Ehkä se mies ei ihan uskonut kun sanoin että jalat on kipeät, minä en meinaa pienistä valita mitä tulee lihassärkyihin ja jos sanon että joku sattuu, se tarkoittaa sitä että se alkaa tosissaan haitata tosielämää. Jalat eivät tuntuneet ainakaan pahemmilta ja siinä talsiskelin, mutta kunhan pääsin pukuhuoneeseen ja istuin muka jostakin tärkeästä syystä, sen huomasi että ehei.. Ei, eijei tyttö hyvä. NYT ne jalat ovat oikeasti kipeät. Varmaan siellä ihmeteltiin kun kuuluu ähkinää ja hiljaista hihitystä kaapiston välistä.

Voi huomenna on kivaa.
Ei voi edes jäädä kotiin pitämään etäpäivää kun tällainen särkyjalkaisuus pitää jakaa maailmalle. Sen tietää että on tehnyt jotain kun kävelee kuin eläkeläinen jäällä. En voi edes ottaa kovin pitkiä askelia, ensinnäkin jalkoja kiristää ja toisekseen naurattaa liikaa. Voi mun elämääni kun sillä on niin hyvä huumorintaju.

P.S. Epäilen että Trainerimies epäilee mun kykyä hyväksyä asetettu ruokavalio. Huomenna on vuorossa kummastuttavan makuista vadelmamustikkarahkaa, siinäs epäilee. Itseasiassa siinä kävi näin:
Traineri: "Sitten ensi viikolla nähdään"
Minä: "Ja se (ruoka)päiväkirja"
Traineri: "Joo sitä mä vaadin"
Minä: "Siinäs vaadit kun tuon sen joka tapauksessa"

Saatan joskus olla vähän suora ja tahtomattani hupaisa, ainakin itse koin sen hupaiseksi tilanteeksi, vaikka se taisikin vaan hämmentää sitä miestä.