..en tehnyt mitään.
Paitsi syönyt kakkaruokaa.

Huomenna alkaa rahkaelämä, huomasin olevani aika käsi rahkojen väsäilyssä, ei sellainen ma-su -juomajuttu makeuttanut sitä rahkaa tarpeeksi, olenkin suunnitellut että huomenna voisi ostaa rahkatörppöjä pari, vähän jotain marjoja (vadelmat ruleis) ja sitten koko hässäkkään voisi laittaa maitoa ja sokeria vielä päälle tarvittaessa. Haluan kuitenkin minimoida mausteet mahdollisimman hyvin, mutta näin aluksi se on pakko tehdä tällee tavalla. Sokerimandariinit voisivat muuten toimia hyvänä maustajana, ei niitä varmaan kovin monta tartte laittaa. ..tai sitten en taaskaan osaa arvioida.

Ihan varmasti se happamuustekijä pienenee, olenhan sentään oppinut syömään viiliäkin pienemmällä sokerilla (vitsi viili oliski hyvää omnom). Suoraan sanottuna olen onnekas kun rakastan rahkaa - vaikkakin se on ollut tuttu juttu että rahkaa tehdessä olen aina epäonnistunut. Silloin kerran tein herkkurahkaa ja kun sitä löytyi enemmän seiniltä kuin kulhosta (miten niin vatkainta ei tarvita), jätin armaan rahka-ammattini aika lailla siihen. Nyt en ole viimeiseen neljään vuoteen kokannut käytännössä Hetki-puuroja enempää koska juurikin säädän liikaa, aviomieskin on todennut että ehkä se on parempi että käytät energiasi johonkin muuhun. Keitän riisitkin vähän hassusti ja mittojen seuraaminen on haastavaa, varsinkin kun määrille ja mitoille sokea ihminen mittaa ruoka-aineita silmämääräisesti. :D

Niinja mausteet unohdan aina, kun en käytä suolaakaan yhtään ruokani kanssa. Melko harmikasta miehelle, joka on taas semmoinen gourmet-innostelija ja tykkää tehdä oikeasti herkkuja ruokia. Minä vaan kyhään jotakin joka ravitsee.

Olettaen että tässä parin vuoden sisällä ruvetaan lapsia tehtailemaan, on mun kai pakko opetella vihdoinkin jonkinlaista kokkaustaitoa. Olisi kenties ihan hyvä tai Nina Mikkonen tuomitsee minut huonona äitinä välittömästi ja sitähän minä en halua.