Kaikille meille on tuttua huttua kuulla, kuinka nuorten omakuva vääristyy koska mediassa pyöritellään todella laihoja malleja. En itse muista lapsuudessani ottaneeni erityistä painetta lehdissä näkemistäni malleista, mutta voin hyvin kuvitella miten toistuva kuvio muotoutuu yleiskäsitykseksi - uskoohan nuori senkin, jos toistuvasti häntä kutsutaan rumaksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että median rooli tämän laihuuden ihannoinnin parantamisessa on liioiteltu. Miten se voisi auttaa tällä hetkellä anoreksian, liikalihavuuden tai muiden itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevia nuoria, että lehdet julkaisisivat paksujen kauniiden ihmisten kuvia? Ei mitenkään, sanon minä. Käsitykset muotoutuvat monen vuoden aikana ja tällainen ratkaisu on myöhäistä nykynuorille.

Sen sijaan, jos haluat auttaa itseinhossa vellovaa ystävääsi, anna hänelle toisinaan rehellinen kehu. Monet meistä avaavat suunsa silloin, kun kohtaavat vääryyttä, tarvitsevat tietoa tai haluavat parantaa oloja, mutta kukaan ei muista kehua ystävää tai antaa hänelle positiivisia ajatuksia. Mikäli meistä jokainen sanoisi edes yhden, taka-ajatuksettoman ja vilpittömän huomion toiselle vuoden aikana, kasvaisi kaikkien itsetunto ja tyytyväisyys omaan itseensä.

Ja sinä saat tehdä taas itsellesi palveluksen ottamalla saadut kehut rehellisesti ja roimasti vastaan. Keskustelu kuten: "Onpa sun paita kiva", "Ai tääkö, tää nyt on vanha roju", ei ollenkaan ole sovelias, sillä kehun antanut henkilö tuntee antaneensa turhaan palautetta ja itse uskottelet itsellesi, että paitasi on tylsä ja nuhjuinen. Vaatimattomuus ei kuulkaas kaunista - se ehkä pitää sielun nöyränä mutta ihan oikeasti ihmiset, positiiviset ajatukset eivät ole pahasta ja niitä tulee vaalia kun niitä saa.

On se vaan niin, että vielä toistaiseksi nuo saadut huomiot ovat melko harvinaisia.