Olen ollut niin kauan hiljaa, että ihmiset ovat alkaneet jo tiedustella miten on käynyt, tietenkin ensimmäisenä sitä tulee itsellekin mieleen että "Nonni, siinä se nyt oli, kovaa menee muutaman viikon verran ja sitten taas lorvaillaan".

Tosiasiassa olen ollut kovan paineen alla viime viikon, töissä niskaan humpsahti käsittämätön työmäärä joka onkin sitten pitänyt kiireisenä ja illat väsyneenä, päälle laskettuna pieni yrittävä flunssa ja lopulta viikon alkupuolella julkistettu uutinen alkavista YT-neuvotteluista. Voi sanoa, että kaiken kaikkiaan oli melko tapahtumarikas viikko ja sama meno jatkuu vielä toistaiseksi ensi kuuhun. Meidän työyhteisömme on tiivis ja ryhmähenki on vahva, siksi se onkin sitten kova isku jos meistä kukaan joutuu lähtemään - tällaiset uutiset ovat osaltaan syöneet kyllä motivaatiota vaikka en olekaan lipsunut velvollisuuksistani. Kipeilyn takia jätin urheilut alkuviikkoon ja lepäsin masennellen loppuviikon, mutta tänään on taas tapaaminen Rankaisijan kanssa.

Onnekseni huono tuuri jatkuu ja tönkköjumiutuneen selkäni vuoksi olen väännellyt polveani työpöydän alla, kunnes nyt on selkä kipeä sekä polvi kipeä. Mukana ollut polvituki löysi tiensä jalkaan ja nyt se puristaa ikävästi.

Voi tätä ironiaa kaikessa, kun ajattelee kaikkea tätä vastoinkäymisten sumaa (aamulla nukuin myöhään ja huomasin että kylmenneiden talviaamujen iloksi myös talvitakkini vetoketju hajosi), ei voi kuin nauraa vaikka toisaalta voisi hyvin itkeäkin. Sarkastinen huomautus olalle ja juoksuksi. Pian on seuraava urheilusuoritus päällä.