Eilen kyykistyin äkisti kissan perään ja tosi etupainoisesti, jolloin polvista kuului "Krruts!", mikä ei tietenkään koskaan ole hyvä merkki. Polvi alkoi taas vihoitella ja vihloikin ikävästi kun otin sille painoa muun muassa istumasta noustessani. Tämä ei enteillyt hyvää päivän urheilusuoritusta ajatellen, mutta koska väsyneenä päätin "nukkua vaan puoli tuntia", heräsin joskus illan puolella ja päätin jättää salileikit huomiselle. Eli tälle päivälle!

Tänään harjoittelin taas armaan Trainerini ohjaamana, vaikkakin jäi vähän sellainen laiska maku suuhun. Nyt kun jaksaa tehdäkin liikkeitä, luistaa vähän suorituksesta kun aiemmin kaikki sattui minkä teki eikä sitä päässyt pakoon. Pitää vaan purra hammasta ja puskea läpi, mutta tänään kyllä olisin voinut yrittää vähän kovemmin (tein siis kuitenkin paljon töitä, tehdään se selväksi). Noh, yleisesti ottaen olen silti tyytyväinen - ruokailu on pitänyt ja tänään oli ihana kävellä kotiinpäin kun aurinko paistaa ja ilma on talvisesti lämmin.

Mutta kyllä siitä oikeasta polvesta oli haittaa, se vihloi ikävästi tunnin alkupuolella ja viisaana olinkin pukenut jalkaani polvituen. Ostin polvituen joskus apteekista kun polveni oikkuili vaikka lääkärit eivät siitä mitään vikaa löytäneet. Polvilumpiot ja muut rustot olivat täydellisessä kunnossa, mutta silti joskus jopa askeleen kesken se saattoi pettää alta, ihan ilman varoitusta. Polvituki vei polvelta pois painoa kun urheilin ja se helpotti koko tilannetta antamalla polvelle aikaa toipua vammastaan. Aloin seuraamaan miten käytän polveani ja mistä vihlonta ja kiukuttelu voisi juontaa juurensa, kunnes hoksasin rappukäytävän kiertävät portaat. Kiipeän siis kotiin mennessä oikealle kiertyviä portaita pari kerrosta ja kun painoa on paljon, eikä lantiossa ole liikkuvuutta, polvi kärsi siitä kiertoliikkeestä minkä huomaamattani sille asetin. Aloin kävelemään portaita ylös pelkästään suoria viivoja, siis aloitin oikeasta reunasta ja kävelin suoraan askelmia kunnes portaikon vasen reuna tuli vastaan ja silloin käännyin taas oikeaan suuntaan ja kävelin oikeaan reunaan. Vaikka portaiden kiipeäminen näyttikin todella ihmeelliseltä, parantui polveni parissa päivässä. Tämän lisäksi kotona ollessani kiinnitin huomiota siihen, että pidän aina jalkaterän suunnattuna siihen suuntaan, mihin polvi osoittaa. Tämä on myös elintärkeää urheillessa, älä koskaan kierrä jalkaterää pois polven suunnasta, muussa tapauksessa polvi ja nilkka kärsii, puhumattakaan suorituksesta. Minä olen jalankiertäjä ja joudun sen kanssa tekemään jatkuvasti töitä. Varsinkin nyt, kun olen taas saanut polveni runtattua.

Polvi kuitenkin tunnin aikana lakkasi jatkuvan vihoittelun ja tuntui saaneen jonkinlaista fysioterapiaa tapahtuneesta liikunnasta. Mikäs sen hienompaa. Kaiken lisäksi Traineri muisteli alkuaikoja ja kehui että nykyään näytän tosi freesiltä ja hyvältä, suoritukset muun muassa punnerrusten ja dippien suhteen ovat myös parantuneet huomattavasti (kaiken muun ohella). Onhan se kiva kun katsoo itseään peilistä ja näkee päärynämuodon omenan tai patukan sijaan. Olenkin alkanut peilaamaan itseäni aina kun se on mahdollista, kummallista miten sitä voi omaa kehoaan rakastaa silti olematta itserakas kakka. Melko aurinkoiselta tuntuu tämä alkava kevät, täytyy sanoa.

Niin ja siis kertauksen vuoksi, kun teette urheiluliikkeitä tai kyykistelette.
Muistakaa kolme juttua:
1) Pidä jalkaterä aina samaan suuntaan kuin polvi on.
2) Kyykistyessä älä kyykisty nojaamalla polvista eteenpäin, vaan niin että sääret ovat suorassa. Eli peffa taakse ja varpaat näkyy polven takaa. Tämä on rankkaa aluksi, mutta se on myös hyvä liike kotiharjoitteluun: kun takareisissä leimuaa, on liikkeessäkin voimaa.
3) Älä koskaan nosta asioita selällä, vaan pidä aina selkä suorana ja pitkänä. Tämä pätee näihin kahteen aiempaan pointtiin ja varsinkin niihin tilanteisiin, kun nostat jotakin oman painosi lisäksi. Selkä suorana ja ponnistus reisiin ja pakaroihin, niin et joudu puolen vuoden sairaslomalle niin kuin minä.

Minähän mitä luultavimmin sain sen välilevytyrän kun nostin kotona crosstraineria väärin, mikä on niin ironista että siitä pitäisi tehdä laulu.