Tänään oli sitten ensimmäinen kerta kun tapasin tämän treinerini, mies pisti minut kävelemään juoksumatolle ja huomasin että siinä oli melko hankala pysyä. Tuntui hieman omituiselta kävellä kun maisema ei muuttunut ja sitten kun vihdoin pysähtyi, oli kävely hieman haasteellista. Onko se muille yhtä kummallista vai oliko vika jossain mun päässäni? Toivottavasti siihen tottuu, etten kolise alas Elixian portaikkoa juoksumattokokemuksen jälkeen. Se olisikin näky.

5. Juoksumatolla reipas kävely 30min. (n. 400 kaloria poltettu jeejee)

Aluksi kävelytahdiksi suositeltiin vauhtia joka pyöri siinä neljän paikkeilla, oletan sen olevan 4 km/h tai sitten se on vaan luku, eli neljä. Huomasin silti että kävelen paljon luontevammin nopeaa tahtia ja nostin hiljalleen nopeutta yli viiteen. Sainkin tästä kehuja, kuten myös ravintotietämyksestäni, vaikkakin vastaukseni siihen että onko raejuustossa proteiinia oli melko haparoiva. Aluksi tuli mieleen että eihän siinä raejuustossa ole niinku mitään niinku, mutta sitten kuitenkin pääkopan taustalla jokin koputteli että eiköhän se juusto ole kuitenkin eläinperäinen tuote ja maitoa ja sillee, tuskin se vettä ja möykkyjä vaan on. Onhan siinä, proteiineja ja tulen varmaan syömään raejuustoa sitten jonkin verran tässä lähiaikoina. Ja maitorahkaa. Maitorahkaa aamulla, maitorahkaa lounaalla, välipalaksi vähän maitorahkaa ja sitten päivällisellä maitorahkaa maitorahkan kanssa. Haastetta ainakin löytyy.

Ei mutta tosissaan, kalorimäärä saisi olla noin 3/4 tarvittavasta määrästä (minulla hieman alle 2000 kaloria) ja proteiinia sekä ruokailukertoja tulisi lisätä. Turhat sokerit ja mössöt pois, proteiinia proteiinia proteiinia. 90g päivässä, eli maitorahkaa, raejuustoa, maitorahkaa, raejuustoa, lihaa, kalaa, kanaa, jne.

Ruokalistaksi annettiin vähän tätä mallia:
Aamupala:
Hyvä aloitus päivälle on (yllätys) 0% hiilihydraattinen, 0% rasvainen maustamaton maitorahka jota on maustettu hieman vaikka hedelmillä tai hillolla jopa. Siihen sivuun vielä jokin etelän hetelmä niin kyllä lähtee aamu hyvin käyntiin.
Lounas:
Minulla on ollut tapana nauttia hyvä salaatti läheisessä pihvipaikassa, sellainen ruokaisa ja monipuolinen setti missä on kanaa, katkarapuja ja fetaa. Voisihan siellä olla muutakin, mutta mitä turhia kun tämä combo maistuu. Mikäli salaatti alkaa tympiä, olen valinnut joko 150g kanan jasmiiniriisillä ja sienikastikkeella tai häränpiffin samalla riisillä. Voisi ottaa repertuaariin mukaan sen päivän kalan, jota olen salaa himoinnut lounastovereiltani. Nämä kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja, ruokaisia, ravitsevia ja kevyitä. Mitä turhia liikaa vahtimaan mitä syö, kunhan ei hanki kanta-asiakaskorttia mäkkäriin.
Välipala:
Laihtumisen suuri osa on tasainen ruokamäärä. Minulla se tarkoittaa sitä että kalorien ja syöntikertojen määrä tuplataan normaaliin verrattuna. Minun on siis syötävä enemmän laihtuakseni. Kuinka kornia. Välipalaksi sopii muun muassa aamupalaksi sopiva maitorahka + hedelmä -vaihtoehto, ehkä salaatti jossa raejuustoa ja tonnikalaa, ehkä kananmunia pari kolme (yhdessä kananmunassa on noin 12g proteiinia). Kunhan saa pidettyä arvot ylhäällä ja lihakset saavat polttoainetta.
Päivällinen:
Nyt olisi taas oivallinen mahdollisuus syödä lihaa, kanaa tai kalaa. Tonnikalaa ehkä? Raejuustoa? Maitorahkaa? Naposteltavaksi on oivallista lisätä myös salaattia, hedelmiä ja jogurttia ja on hyvin mahdollista sekä ehkä suositeltavaakin sekoitella näitä kaikkia, oman maun mukaan. Jos ystäväni rakasti syödä suolakurkkuja ja vaniljajäätelöä yhdessä, saa näistä aineksista ihan varmasti ainakin pari syötävää yhdistelmää.

Pointti onkin, että käyttää hyväksi proteiinilähteitä sekä hiilareita (hedelmät, marjat, puuro, jogurtti). Leipä on oman mister Miyagini mukaan yliarvostettua, kuten on myös lämmitetty ruoka. Eiköhän se ole joka tapauksessa tärkeämpää että saa tarvittavat ravintoaineet kuin ottaa ja tekee ruokavalintansa pelkkien mielitekojen perusteella. Sitä saa syödä ihan normaalisti, kunhan vähän siistii - eipähän ainakaan kuukahda heti töistä tultuaan kun on tankannut koko päivän sokeria ja antanut verensokerien heittää ylös ja alas.

Niinja vettä pitää juoda paljon. Tai light limuja. Kunhan ei taas sotke koko ruokamallia imemällä sisäänsä litrakaupalla sokeria (pelkässä pienessä trip-mehussa on noin 9 sokeripalaa btw). Taas siis otetaan järki käteen ja istutetaan päähän sellainen malli mistä voi nauttia, minkä kanssa voi elää ja mitä ei tarvitse miettiä. Miksi turhaan repiä ja raastaa kun tietää että sen jälkeen palaa samaan elämään? Eikö se olisi paljon fiksumpaa jättää kehosta se ylimääräinen rasitus pois ja pitää hauskaa. Eikä mitään kalorinlaskentaa, se vaan sotkee kaikki suunnitelmat ja tekee koko ruokamallista jonkin ihmeellisen laskutoimituksen. Syöt mitä syöt. Kunhan syöt järkevästi ja olet rehellinen itsellesi.

Mutta osuin sitten sudenkuoppaan, kun sain kuulla arvion siitä, miten minulle käy kun noudatan tätä ruokamallia sekä treenaan kaksi lihaskuntokertaa ja kaksi omavalintaista "vähänkö tää on hauskaa" -kertaa (joka kestää kuitenkin 45-60min). Normaalikokoinen ihminen laihtuisi tällä rutiinilla noin 2 kiloa kuussa tjsp sinne päin, mutta minulta kuulemma tippuu painoa noin 5-6 kiloa kuussa! Nyt on kyllä hankala pitää yllä sellaista järkevää mielentilaa, joka ei huolehdi turhaan mistään tuloksista. Herranjesta! Jouluun mennessä saatan olla 15-18 kiloa laihempi! Se on vasta alkua tälle matkalle mutta herranjesta!

Numeroihin tuijottaminen vaan tuottaa sellaisen anoreksiaan taipuvan mielentilan, että sitä tulee ikäänkuin numerosokeaksi. Kun 15 kiloakin miettii, alkaa jossain vaiheessa tuntua että "20 olisi parempi. Eikun 25, mut silti on paljon jäljellä ja se on ihan tyhmää. 30! Ei, siihen on niin pitkä aika. Onko tässä edes järkeä, en ikinä pysty siihen. Olen aina läskipallo ja surkea epäonnistuja".  ..niinpä niin. Terve mieli terveessä ruumissa, eiku.

Ensi kerralla kuulemma hikoillaan. Vaikka olenkin innoissani, olen samalla hieman pelokas. Hikoileminen ei aina ole ihan hauskinta puuhaa koskaan. Yhyy.

P.S. Ruokapäiväkirja aloitetaan sitten maanantaina vasta. Sain luvan syödä kakkaa vielä viikonlopun ajan, joten ostin suklaata ja kävin mäkkärissä. Voi minua.