Hei te kaikki ylipainoiset. Tiedättekö, kuinka ahdistavaa on olla pöydässänne, kun kateellisena katselette kapeita harteitani ja ihailette lommolla olevia poskiani. Palella. Aina. Pakkosyödä suklaata joka päivä, pysyä silti keskitysleiriläisenä.

Muistan, kuinka tanssahtelin riemusta kun painoindeksini nousi raivokkaalla soijakuurilla normaalipainoisen puolelle. Kuurin loputtua kuihduin kuin puhkaistu ilmapallo.

Jokainen tuutti huutaa helppoa laihtumista, tehokasta painonpudotusta ja entistä kevyempää oloa. Kukaan ei ole sympaattinen liian laihalle, liian laihan käsitettä yhteiskunnassamme ei tunneta.  Ulkopuolisena on aina vaikeaa. Anoreksiaa epäillään, jotkut selän takana, rohkeat päin naamaa. Kiitos siitäkin.

Kunnon vuodattaja kommentoi:

Tämä on juurikin yksi niistä näkökulmista, joiden toivoin nousevan esiin. Paino ei ole pelkästään ylipainoisten ongelma, olisi itsekästä ja itsekeskeistä ajatella niin. Ylipainoisena olen huomannut, että lakkaamatta mietin vain itseäni, omaa olemustani, omia tunteitani joten toisinaan on terveellistä ajatella asiaa muiden kannalta. Onko joukossamme muita, jotka kärsivät samanlaisista ajatuksista? Paino on sellainen asia, joka vaikuttaa meihin jokaiseen ja niin kauan kun ihmiset eivät uskalla pitää itsestään sellaisina kuin ovat tai joutuvat ympäristön arvostelun uhriksi, ei tilanne voi muuttua. Muista, että kadehtiessasi muiden elämää, jätät huomiotta omasi.