Mutta tule ihmeessä vilkaisemaan.

Lisäksi työttömän jatkuva tsemppaaminen haastatteluissa alkaa saada aikaan pienimuotoista vitutusta. Pitäisiköhän pitää taukoa. Ei voi lähteä urheilemalla purkamaan turhaumuksia kun on aina flunssa ja sitten viikon toipuminen, taas flunssa ja taas toivutaan.

Perkele kuvaa hyvin tätä tunnelmaa.

Ilmeisesti joku oli tullut salaa puolikuntoisena töihin kun tällä oli lapset sairastaneet ensimmäisiä kouluflunssia, jolloin aviomies sai flunssan ja toi sen kotiin. Nyt minulla on kuumetta ja nenä täynnä soosia. Se siitä urheilusta tälle viikolle. Loistavaa.

On ollut hieman hidas aloitus tässä syksyn projektissa, mutta ainakin sain nauttia treenaamisesta sen pari hassua kertaa ennen kuin taas niistelen paperiin peiton alla. Aloitetaan taas ensi viikolla sairausvapaana.

Olen huomannut myös että viime aikoina olen menettänyt otettani päämäärääni sekä asenteeseeni ja alkanut puhumaan dieetistä ja laihduttamisesta. Minä en halua laihtua, haluan oppia elämään oikein. Minä en halua juuttua numeroihin tai mittoihin, sillä niillä ei ole väliä. Ainoastaan sillä, mitä teen ja miten elän, on väliä. Tätä ei saa unohtaa, eikä saa unohtua siihen laihtumiseen niin, että hukkaa itsensä grammojen seurantaan.

Tänään kävin salilla, tehtiin pieni alustava lihaskunto ja nyt väsyttää sekä päätä kivistää hieman. Olo oli kuitenkin kaikesta huolimatta puhdistunut. Istuin bussissa, raukeana ja rentona miettien, miten puhdas ja raikas olo minulla olikaan. Tuntui kuin viikkojen ajan iholleni kertynyt ryönä ja karsta olisi kerralla pudonnut pois. Urheilu tuntuu ihan oikeasti hyvältä, kunhan vain pääsee alkukankeuksista sekä ennakkoluuloistaan eroon.

Tarinahan alkaa jo hieman kauempaa, kun työttömänä eksyin hakemaan erästä myymälätyöntekijän paikkaa. Yllätyksekseni työhaastattelussa sain kuulla, että minut oli asetettu ehdolle esimiespaikkaa silmällä pitäen ja tämän vuoksi nyt iltasella [tai yöllä jos tarkkoja ollaan (oikeastaan aamulla jos ollaan tarkempia)] satuin vessassa iltapesun lomassa harjoittelemaan tuimaa katsettani, tiedättehän jos sitä vaikka sattuisi tarvitsemaan johtamisen keskellä. Kurtistin kulmiani ja huomasin, että kulmani muodostavat suoran viivan, niin sanotusti kielekkeen silmieni ylle - painaen silmäluomia alaspäin. Ripseni taipuvat melko söpöllä tavalla näin sivuhuomiona kulmia vasten ja olen varsin vihaisen näköinen pienellä vaivalla, en siis voi peitellä harmistustani jos satun kulmiani kurtistamaan. Mutta muutos on selvä - aiemmin nenäni yläpuolelle muodostui vain ryppy ja kulmakarvani liikkuivat, mutta nyt otsani iho on liikkuvampaa sorttia.

Tässä on nyt kolme mahdollista selitystä:
Yksi - Laihtuessani kasvojeni iho on löystynyt eikä ole vielä löytänyt kimmoisuuttaan, jonka vuoksi rasva joka on kadonnut kulmistani ei enää täytä kurtistustani vaan antaa ihon käyttäytyä vapaammin ja näin ollen ryppy on muuttunut tuimakatseeksi.
Kaksi - Silmäni takana oleva rasva on haihtunut ja silmäni ovat painuneet sisäänpäin, koska ylimääräinen aivorasva ei enää niitä pullista ulos.
Kolme - Kolmekymmentä on sen verran vanha, että minun naamani on alkanut valua.

Hyvänä puolena voin todeta, että kaksi noista kolmesta mahdollisuudesta liittyy laihtumiseen. Lisäksi mikäli kolmas vaihtoehto on se oikea, olen silti laihtunut 16 kiloa ja se on hyvä juttu se.

16 kiloa ei kuitenkaan tunnu riittävältä määrältä kun juoksulenkillä tunnen vatsani hyppivän ylös alas askeleiden tahdissa. Peilasin myös itseäni bussipysäkeistä ja totesin juoksevani vielä (tai pitkän urheilutauon jälkeen taas) niin kuin lihava tyttö. Minä haluan olla laihempi lihava tyttö, jolla ei ole ulkonäköpaineita ulos menemisestä. Haluan olla myös se tyttö, joka ei kuole kuumuuteen pelkästä kävelylenkistä. Saisi tulla syksyisempi sää niin voisin hengittää normaalisti ja juosta hieman rankemmin - tällä kuumuudella joutuu varomaan ettei aiheuta itselleen ylimääräistä tuhoa.

Vaan täytyy vielä todeta, että on se kummallisen helppoa palata kahden kuukauden jälkeen juoksureitille. Sitä on ensi kuun alussa kulunut vuosi, kun aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni urheilun ja itsestäni huolehtimisen. Pitää vaan muistaa pitää tunnelmaa yllä ja selkä kunnossa, sillä se alkoi oireilla heti kun flunssa oli pitänyt minua lannistuneena parisen viikkoa. Ihan hyvä muistutus - jokaisella meillä on taakka kannettavana ja minulla se on vielä tarpeettoman suuri.

Minulla on ollut viime viikot aika huono tuuri urheilun kannalta. Kesäkuun alettua, samalla hetkellä kun saavuin perille Pohjois-Suomeen, tunsin kurkussani vihlaisun ja sain pitkästä aikaa oikein lahjakkaan flunssan. Tämä flunssa kesti koko viikon ja kun kotiin palatessa sain seuraavat viikot nauttia paahtavasta kuumuudesta (josta en pahemmin nauttinut), koin oloni varsin heikoksi ja jälkitautiseksi. Kolmannen sairasviikon tullessa täyteen kävin lääkärissä ja sain sitten antibiootit sekä urheilukiellon. Tämän jälkeen lähdin viikoksi mökille ja sain aikaan selkäsäryn, joka on vetänyt minut kyyryyn ja saanut aikaan sähköimpulsseja hermoissa niin, etten voi kävellä tai istua. Olen napsinut kipulääkkeitä kuin karkkia ja yrittänyt rentouttaa selkää ettei se jumahtaisi vielä pahemmin. Tätä iloa on nyt kestänyt parisen viikkoa, enkä siis ole päässyt urheilemaan noin kahteen kuukauteen. Nyt huomaan olevani siinä tilassa kun urheilu ei maistukaan hyvältä ja laiskottaa ja kyllästyttää. Helteetkin loppui ettei niitä voi käyttää tekosyynä. Olen kuitenkin vielä alle 100 kiloa ja nyt on tarkoituksena työstää pois se jäljelle jäänyt 20 ylikiloa.

Ei se lopulta ole kovin vaikeaa, kunhan vaan pääsee liikkeelle. Mutta se ensimmäinen askel.. Se on raskas. Naurettavaa kyllä.

Perustin Kunnon vuodatuksen Vuodatus.netin alaisuuteen syyskuussa 2009 kun päätin aloittaa treenauksen. Palkkasin itselleni omaohjaajan (niin kuin täällä Suomessa sanotaan) ja ryhdyin kirjaamaan ajatuksiani ylös, pääasiassa itseäni varten, nimettömänä. Minulla oli vaikka mitä suurta suunnitelmaa siinä kokonaisuudelle, paljon seuraajia, suuri ja kirjava sisältö sekä loputon tajunnanvirta. Olen kuitenkin tässä ymmärtänyt, että ajattelin kuntoblogistani aivan samalla tavalla kuin dieetistä.

"tämä on väliaikaista"

Nyt huomaan, että juurikin siinä kohdin olen mennyt vikaan. Tämä ei ole väliaikaista, eikä se ole ollut enää hetkeen nimetöntäkään. Minun elämäni on muuttunut, minä olen muuttunut, eikä sitä voi piilotella. Sitä ei pidäkään piilotella. Voisin tietenkin jatkaa blogin kirjoittelua vanhassa pohjassaan, mutta koska kyseessä on tosiaan osa minun tulevaisuuttani, haluan tuoda yhteen hieman näitä projektejani. Minä olen sitä tyyppiä, joka on täynnä ideoita ja kärsii sitten kaikkien keskeneräisten tehtävien keskellä. Minä haluan jatkaa Kunnon vuodatuksen kirjoittamista, mutta sitä varten tarvitsen hieman vapautta. Tätä omaa blogiani voin jatkossa päivittää puhelimella ja saada aikaan paremman kuvan elämästäni liikkeellä. Olen kopioinut tänä iltana jo osan Vuodatukseen kirjoittamistani merkinnöistä omaan blogiini, aion jatkaa tätä kunhan pääsen taas koneen ääreen noin viikon päästä. Lähden nimittäin huomenna pohjoiseen. Mikäli en olisi tehnyt tätä siirtoa tänään, en olisi pystynyt päivittämään Kunnon vuodatusta vaikka olisin halunnutkin.

Ei siis paljonkaan uutisia tälle viikolle, paitsi että on ainakin tullut paastottua. Nyt kun ottaisi itseltään painon, saisi aika hyvän kuvan ominaispainosta. Taidankin tehdä niin.

Sillä välin tässä muutama linkki mihin olen törmännyt. Saatte jotain keväistä ajateltavaa urheiluihinne.

Näin pääset eroon sokeririippuvuudesta

Totuus 10 laihdutusmyytistä

Suurimmat emävalheet laihduttamisesta

Olen tässä vähitellen siivoillut kotona ensi viikonlopun vierailua silmällä pitäen. Huomenna näet minulle tulee entinen ammattisiivooja yökylään (isoäiti nimittäin), joten paineet on kovat. Se ei riitä, että meillä on aivan liikaa rojua, tai että en ole tehnyt päästä jalkoihin -siivousta niin pitkään aikaan että pelottaa, tai että sohva on kovaksi kulunut kakka, vaan minun pitää tehdä tätä projektia parinkin viikon aikana vähitellen ja silti tehdä ihan käsittämätön määrä asioita.

Hieman lannistaa kyllä, tämä järjetön säätäminen, mutta vähitellen alkaa asiat näyttää puhtailta. Kun vaan keksisi mihin kaikkialle nuo rojut tunkisi, sillä vaikka kuinka paljon heitän roskiin, tulee aina vastaan sellaisia joiden kanssa istun sängyn kulmalle prosessoimaan luopumista. Minulla ei ole nyt aikaa pohtia, tarvitsenko sitä tai tätä tai tuleeko minulle paha mieli jos heitän sen pois ja olisinkin sitä kaivannut joskus. Pitää varmaan valita taistelunsa ja yrittää hoitaa kaikki muu alta pois ensin. Vaan yritäpä pestä lattiat kun kaikki on täynnä sotkua ja rojua.

Kyllä se tästä, uskon. Kuitenkin lannistaa tuo työn määrä, mutta tiedän kyllä että kunhan saan puhelimeeni pistettyä uudet musiikit ja kuulokkeet korville, saatan puuhastella muutaman tunninkin tyytyväisenä ja saada aikaan vaikka mitä urotekoja. Pitää vaan muistaa olla kaatumatta siihen samaan kuoppaan jonka itselleni aina kaivan - jättää ne ylimääräiset bonusprojektit keksimättä. Olen aina hyvä näkemään jotain, joka kaipaa vielä siivoilua ja sitten sitä mennään tuulispäänä.

Kirjoituksen kuva ei liity tämän päivän projektiin, vaan superyllätyssiivoukseen, joka sai alkunsa siitä että isä soitti ja sanoi tulevansa puon tunnin päästä käymään. Kirppistä varten tyhjennetty vaatekaappi ja pestäviksi kootut roippeet vaan varastoon joka oli jo valmiiksi täynnä roskia.

Sain puolen tunnin aikana pestyä hellan, siivottua keittiön, imuroitua olohuoneen, järkättyä hattuhyllyn, tyhjennettyä pyykit ja vaatteet pois näkyviltä, korjattua pois viemistä odottavat roskat, pikapestyä vessan ihmisiä varten sekä käytyä kaupassa. Mikäli joku joskus on miettinyt, onko semmoinen Roomba-robotti mistään kotoisin niin kyllä se on hyvä laite. Kunhan vaan sitten ostaa sellaisen hyvän eikä halvinta mahdollista. Siihen on syynsä ihan kaikessa, miksi kalliit on kalliita ja halvat halpoja. Halvat harvemmin toimivat edes niin hyvin kuin kalliit, puhumattakaan siitä, kuinka kauan ne kestävät käytössä.

Sitten tähän voisin mainita että satuinpa ostamaan semmoisen Nutrilettin suklaashake-paketin. Se on kauheasti kiinnostanut, että kuinkahan hyvä tuote semmoinen on ja maistuuko se ihan kakalle niin kuin voisi olettaa. Ostin sitten paketin, noin 20 euroa, 15 pussia. "Nopeaa laihtumista varten" sanoo Nutrilett, "juo päivässä 5-6 shakea 1-3 viikon ajan. Saat viidestä pussista 555kcal ja kaikki tarvittavat ainesosat hyvälle päivälle. Urheilua ei suositella pelkän shake-dieetin yhteydessä." No ei ollut suora sitaatti koska laiskottaa lähteä hakemaan sitä lappua ja siitä kirjoittamaan mutta faktat ovat kuitenkin oikeita. Kyseessä on siis 15 jauhepussia. Shaken saat mittaamalla lasiin 2dl kylmää vettä ja kaadettuasi jauheen mukaan, ravista 10-15 sekuntia. Tein näin ja sain shaken. Maistui kakalle, kuten oletinkin. Mutta se voisi silti olla mielenkiintoista juoda noita 3 päivää - saisi koko paketin hyötykäytettyä, ehkä vähän tiputettua painoa ja samalla vastauksen kaikkia askarruttavaan kysymykseen: miten kukaan voi juoda noita juomia 5 päivässä kuolematta? Niissä on joku kaurainen tms. maku mikä ei vaan henkilökohtaisesti ole se paras tapa lähestyä.